Reissua pukkaa, lähdemmä poitsun kans pohjoseen tänään ja uskallan 110% varmuudella sanoa että perillä äiti on jo totaalisen hermoraunio ellei sitten toinen vaihtoehto toteudu eli lapsi jää jollekkin asemalle, ja äiti vilkuttaa vaan ikkunasta kättä, ja tunnin päästä tajuan että se olikin oma lapsi ja kiskaisee junan hätäjarrut pohjaaan, huomatakseen että kännystä on pojan pelien seurauksena loppunu akku, jolloin olen keskellä korpea, ja juna mennyt jo menojaan, eli pakko lähetä juoksemaan asemalle, huomaan että asemalle on useampi kymmenen kilometriä jne...
Pitää varmaan kysellä onko junassa vaarallisten vankien kuljetusvaunua jolloin toivottavasti saan pojan kätevästi matkustamaan siellä, jolloin mun hermot säästyy ja poika pysyy määränpäähän asti turvassa eikä jää matkasta..
Reissu kuulumisia kerrotaan sitten matkan jälkeen tiistaina lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti