Oon tässä miettiny erästä blogia... Aikasemmin seurasin kaunis pieni elämä blogia pitkään mutta kiinnostus alkoi loppua. Heillä on kaikki aina niin hyvin, ei ikinä roskan roskaa pöydällä, ei leluja levällään, sängyt pedattu, äiti näyttää hyvälle, ja lapsilla ei ikinä naarmun naarmua tai sitten likaisia ulkovaatteita pihalta tultuaan.
Kuinka todellinen voi olla blogi jossa aina aurinko paistaa, lapsilla ei ole edes aamulla tukka sekaisin aamiaispöydässä, ei edes ulkoa tultua ole housun polvet tai käsineet kuraiset. Joko he elävät erittäin suojattua ei normaalia lasten elämää tai blogin pitäjällä on vimmattu "älä-liiku-älä-koske-hymyile-sormet-suoraksi-äiti-ottaa-kuvan" syndrooma.
En millää jaksa uskoa että tää tai kukaan mamma laittais joka helvetin päivä perheensä, kotinsa ja itsensä kondikseen ellei ole kuvien otto päivä blogiin.
Alankin seuraamaan kyseistä blogia vasta sitten kun siellä on oikeatakin elämää, mustelmineen, itkuisia silmiä, ja sotkuisia seiniä.
Mutta kuten tässäkin voi todeta, jokainen taaplaa tavallaan. Eriasia kuka niihin uskoo.
Tänään oli makaroonilaatikkoa ruokana jätkien toiveesta... Pojat söikin kaikki kiltisti...
No alkoin siivoilemaan pöytiä ja viskelin astioita tiskipöydälle melko haipakkaa tahtia, kunnes käsiin osui pojan silmälasikotelo.. Lähinnä hämmästyin kuinka se oli kerännyt painoa muutamassa päivässä niin paljon. Avasin sen ja kappas, pojat oli painellu makaroonilaatikot silmälasikotelon sisään piiloon, niin jopas olikin kaikki syöty erittäin nopeasti!
Kaikille kerran hermonsa menetäneille pitäis olla piilopaikka mihin pääsee lapsia piiloon, tai lepokoti, nimme voi viikoksi mennä hiljentymään ILMAN lapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti