Miten 3 lapsen paikka isän silmissä voikaan olla erilainen... Tätä olen joutunut miettimään jonkun aikaa...
Isä kasaa kaikki syyt ja viat näistä vanhimman harteille vaikka ikää hänellä on 8vuotta. Miten voi olla 8 vuotiaan vika jos hänt pissattaa samaan aikaan ku isäänsä. Miks pitää karjua että mene nyt muualle täältä vessasta, jos keskimmäiselle pojalle tulee hätä samaan aikaan ku isä on vessassa sanotaan, oota hetki niin pääset. Nuorin on taas sitte kuin ilmaa, mitä ei näe, sitä ei ole.
8 vuotias pieni lapsi raukka ei ole varmasti viimmeiseen vuoteen kuullut yhtään kannustavaa sanaa isältään. Ainoastaa mene nyt muualle, etkö tajua, ei 8 vuotiaat tee noin, opettele olemaan aikunen, ei 8 vuotiaan kuulu olla aikuinen ei todellakaan. 8 vuotiaan kuuluu, kokeilla, innostua, riehua, rauhoittua, kiljua, hyppiä nukkua, siis elää lapsen elämää lapsena.Aikuinen kyllä kerkeää olla pitkän aikaa,mutta takaisin lapseksi ei pääse.
Miten voisi parantaa lapsen ja isän välejä?!? Miten olla tukena että he tulisivat toimeen keskenään ilman huutoja ja riitoja.
Keskimmäinen sitten, meidän isin kultapoika, joka ikinä ei tee mitään virhettä, kaikki aina oikein. Hän kuulee joka päivä kuinka kiltti ja ihana on, ja jota isä kehuu koko aika, ja jota isoveli kiusaa koska häntä ei huomata. Hän ei saa kiitosta mistään, ei olemalla kiltti, ei olemalla tuhma.
Juniori sitten... Miten pieni vauva voi ujostella noin paljon. Miksi juniori ei viihdy isän sylissä, miksi isä ei huomaa junioria, miksi miksi miksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti