Tälle aamulle on hermot palanu vissii sata kertaa. Pelle peloton on duunissa, ja mä lasten kanssa kotona. Nyt kun juniori on oppinu ryömimään niin isoveikka on ihan koko aika kantamassa toista. Juniorin ei tarvii metriäkään liikahtaa ku rakkaat veljet on tarjoamassa apuaan.
Sitte jos komennat että anna sen nyt itekki mennä, niin se muistetaan sen aikaa ku oon sanonu sanat loppuun asti ja kun suljen suuni kaikki on unohtunut. Valitettavasti täytyy todeta että mun lapsilla on korvat vain koristeina ja epäilen vahvasti että laitoksella on tapahtunut erehdys kuulokokeen aikana ja nää lapset on kuuroja.
Aamulla sain myös tehtyä pojan palkkion, lego-linnan kun kokeista oli tullut hyviä numeroita. Kerkesi se sillä varmasti 10min leikkiä ennenku se lensi kaarella lattiaan jopa niinkin kamalasta syystä että erehdyin sanomaan että linna pois pöydältä kun syödään.
Saa miettiä kenen nämä meidän lapset on tullut... Vaihtoehtoina on äiti joka on ollut superkiltti murrosikään asti, lapsena tosin taisin muutamaan otteeseen päästää meidän hevoset laitumelta karkuun, ja kun isä oli tehnyt pesuhuoneen laatat lattiaan ja ne oli kuivumista vaille valmiit niin kävin kaivaan ne ylös koska ne nyt oli niin nättejä.
Vaiko pelle peloton joka on lakanaa käyttäne hypännyt navetan katolta, maalannu naapurin lehmät isältään varastetulla maali pöntöllä, ja lehmistä tuli kauniin sinapin keltaisia, ja pitihän ne merkata, tai kun on käynyt päästään kaikkien naapureiden lehmät laitmelta pois jolloin niitä on jahdattu ympäri kylää jonka seurauksena hänen isänsä rakensi karsinan pihalle ja nosti pojan siihen leikkimään navetta töiden ajaksi.
Mitä sitten lapsista voi odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti