Vessa istunnoilla sitä kerkee miettimään kaikenlaista. Itse olen miettinyt sitä että miksi olen tässä avioliitossa. Rakastan kyllä tuota pelle pelotonta, mutta en seksuaalisesti, siis hän ei enään kiihota mua tippaakaan. Kaikki tavat ja teot on ärsyttänyt jo pitkän aikaa.
Tapa miten hää syö, tapa millä hän kävelee, tapa millä hän seisoo, kaikki ärsyttää. Mitään sovittua ei saada tehdyksi vaan vuodesta toiseen kaikki jää hänelt tekemättä. Keittiön remontti on 5 vuotta ollut vaiheessa, nyt yläkerran remontin alkamista oon odotellu jokusen viikon, mutta kaikki muu ku oman kodin kunnostaminen on tärkeämpää.
1½ vuotta ollaan nukuttu eri sängyis ja eri huoneissa, Pelle peloton nukkuu yläkerran makkarissa, ja mä alakerran olohuoneen sohvalla, ja juniori mun kans alhaalla välihuoneen pinnasängyssä. Joka ikinen aamu mä kiikutan ylös petivaatteet jotta lapsien silmiin tai muiden meidän elämä ei näyttäis muuttuneen.
Seksiä ei ole ollut 1½ vuoteen mutta en ole käynyt pettämässäkään vaikka mielessä on käynyt. En vaan lämpene enään tuolle ja tuon tavoille. En lämpene sillä että aletaan sormilla tökkimään persettä, tai pyöritetään munaa nenän edessä. Vihaan sen suutelu pakkoa naidessa, tuntuu lähinnä että hän yrittää tukehduttaa mut kun ei happea saa. Vihaan sen naamaa minkä näen ku naidaan. Jos näistä yrität nätisti sanoa syyllistämättä hää vetää herneet nenän kautta persreikään asti ja sitte ollaanki pari päivää mykkäkoulua.
Rakastan kuitenkin sitä että hää pitää lapsista huolta, tapaa millä hän ottaa lapset mukaan hiihtämään, marjaan ja pyöräileen. Mutta mun hellyys on unohtunu, ei kaiken pitäis johtaa seksiin, haleja, kaunita sanoja voi viljellä muutenkin ilman että seksi astuu kuvioon. Yhtään pahaa sanaa hää ei ole mulle sanonu, ei haukkunu liian lihavaksi, ei liian laihaksi, ei idiootiks, ei tyhmäks kaikki on hälle ollu ok. Hänen silmiin olen siis suht täydellinen mutta miksi mä en näe samaa hänessä.
Tuntuu että kaikilla muilla on täydellistä perhe elämää täydellisine lapsineen ja koteineen. Kaikki saa lapsia, ja täydelliset miehet kantaa kukkia vaimoilleen jokaisena merkkipäivänä vievät vaimojaan syömään ja reissuille, meillä ainoat reissut on pelle pelottoman joka vuoriset pyöräretket yksin ja mä olen sen aikaa kauhukummussa kera 6 lapsen. Pelle peloton ku kotiutuu olenkin ku häkistä päässyt gorilla raivoa täynnä kuinka hän on taas viikon luuhannu kavereillaan ympäri suomea, vetänyt punkkua ja viskii naamaan ja parantanut maailmaa ja ennen kaikkea omaa päätään. Ja elämä jatkuu samaa rataa, mä kyyhötän lasten kanssa pihalla/sisällä ja yritän järjestää virikkeitä ja kivaa tekemistä vaikka mun pää huutaa hoosiannaa heti ku silmät avaa.
Mihin on meidän suhteestä kadonnut mies joka sanoi aikoja sitten ettei etsi itselleen piikaa taloon vaan aitoa naista vierelleen.
Mihin on kadonnut se mies joka maksoi 6kk kodinhoitajaa ku eka lapsi syntyi ettei mun tarvis kaikkea jaksaa yksin, missä on se mies joka vei mut keskllä viikkoa hotelliin yöksi... Meiltä se on kadonnut. Jos joku löytää niin saa palauttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti