Iskällä oli puhe että tekee penskojen kans virpomisoksia, ku ovat menossa virpomaan mummot, ukit, kummit ja kaimat taas.
Sen sijaan et iskä alkais niitä penskojen kans väkertään, päätti iskä et nyt pitää lähtee venäjälle.
No sinne meni...
Mie jään tekee ruuan, siivoan sillä aikaa, pesen pyykit, laitan astianpesukoneen pyöriin, vaihdan vaipat, syötän juniorin kunnes iskä tulee klo 20 himaan syö ja lähtee nukkuu ku aamuvuoro, tosin muistaa hää sanoo että jos mie tekisin ne sen jälkeen ku oon tyhjentäny astianpesukoneen, käyttäny penskat saunas, pessy hampaat niiltä, etsiny vaatteet, pukenu, kammannu hiukset, laittanu sänkyy ja lukenu iltasadut jokaiselle, järjestäny kämpän, niin sittehän miulla on aikaa niitä tehdä vaikka koko helvetin yö.
Eihän mun tarvii nukkua, mä olen super-äiti!
Funhouse!
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Huomenta.
Miten voi olla näin kamala stressi huoneitten sisustamisesta... Lastenhuoneen seinien väriä en osaa millään päättää, vaikka värilastuja olen pyöritelly käsissäni toista viikkoa.
Tumman harmaat seinät, ja sinne sitten väriksi joko sitruunan keltaista, tai kirkkaan vihreää, vaiko vihreät seinät, vai tumman siniset vaiko keltaiset. ARGHHH!
Entäs tietsikkahuoneen seinät kun sinne tulee sitten valkoiset uusvanhat huonekalut. Tiedän, hulluutta tähän laumaan edes kantaa sisälle jotain valkoista kun ovat heti mustana sormenjäljistä, ja mulla sitten jumalaton stressi hingata kaikkee koko aika että joku huone pysyis puhtaana.
Miten kaksi näin erilaista ihmistä on päätynyt yhteen. Mä olen perfektionisti, ja jopa aku ankat pitää olla oikein hyllyssä, kupit oikein kaapissa, puut järjestettynä laatikossa. Toinen on ku metsän mörrimöykky, 3 viikkoa vanhat banaaninkuoret ei häiritse vieressä, verstas on ku pommin jäljiltä ja sitten kirotaan ku mitään ei löydy, likaset sukat ei haittaa puurolautasen vierellä. Lakki jää sinne, käsineet tänne ja kun niitä tarvii niin ne on hukassa.
Oon jossain asioissa oppinut luovuttamaan ja olemaan ei niin järjestelmällinen. En enään järjestä päivittäin kaappeja, tai miehen vaatekaappia, onnistun puhtaat pyykit sullomaan hyvin luontevasti pelle pelottoman kaappiin ja survomaan oven kiinni ja unohtamaan kaapin kaaoksen ilman että se haittaa mua
.
Mies kerää kaiken roinan, mä yritän päästä roinasta eroon. En tykkää että joka paikka on tavaraa täynnä! Meidän keittiö on uskomattoman kaunis jos unohtaa maalaamattomat listat ja yhden maalaamattoman seinän. Keittiö on kaunis siksi, että siellä kaikki ylimääräinen roina on heitetty pois, on vain oikeasti ne mitä tarvitsee.
Lastenhuoneeseen on tarkoitus tuoda vain tarvittavat lelut, ja kaikki ylimääräinen paska menee roskikseen, en tykkää et laatikoita on kymmenittäin ja jokaisessa on eri roinaa. Tavoitteena on simppeli huone, missä on paljon tilaa ja paikat eri tavaroille.
Toinen mikä tänään on alkanut ärsyttämään taas on miehen auto. Jumalauta sitä tavaran määrää! Siellä oikeasti joutuu polvet kurkussa istumaan kun jalkatilasta löytyy 10 metriä ketjua, taljaa, pussillinen kuitteja ja papereita, vaatteita, eväslaatikoita, erinäinen määrä työkaluja, ruuveja, nauloja, sementtisäkkejä.
Viimme syksynä järjestin ja siivosin auton, ostin laatikoita mihin voi laittaa pienet työkalut, naulat, ruuvit, isommat työkalut jne, mutta että ne olis oikeilla paikoillaa niin siihen tarvitaan ihme!
Tumman harmaat seinät, ja sinne sitten väriksi joko sitruunan keltaista, tai kirkkaan vihreää, vaiko vihreät seinät, vai tumman siniset vaiko keltaiset. ARGHHH!
Entäs tietsikkahuoneen seinät kun sinne tulee sitten valkoiset uusvanhat huonekalut. Tiedän, hulluutta tähän laumaan edes kantaa sisälle jotain valkoista kun ovat heti mustana sormenjäljistä, ja mulla sitten jumalaton stressi hingata kaikkee koko aika että joku huone pysyis puhtaana.
Miten kaksi näin erilaista ihmistä on päätynyt yhteen. Mä olen perfektionisti, ja jopa aku ankat pitää olla oikein hyllyssä, kupit oikein kaapissa, puut järjestettynä laatikossa. Toinen on ku metsän mörrimöykky, 3 viikkoa vanhat banaaninkuoret ei häiritse vieressä, verstas on ku pommin jäljiltä ja sitten kirotaan ku mitään ei löydy, likaset sukat ei haittaa puurolautasen vierellä. Lakki jää sinne, käsineet tänne ja kun niitä tarvii niin ne on hukassa.
Oon jossain asioissa oppinut luovuttamaan ja olemaan ei niin järjestelmällinen. En enään järjestä päivittäin kaappeja, tai miehen vaatekaappia, onnistun puhtaat pyykit sullomaan hyvin luontevasti pelle pelottoman kaappiin ja survomaan oven kiinni ja unohtamaan kaapin kaaoksen ilman että se haittaa mua
.
Mies kerää kaiken roinan, mä yritän päästä roinasta eroon. En tykkää että joka paikka on tavaraa täynnä! Meidän keittiö on uskomattoman kaunis jos unohtaa maalaamattomat listat ja yhden maalaamattoman seinän. Keittiö on kaunis siksi, että siellä kaikki ylimääräinen roina on heitetty pois, on vain oikeasti ne mitä tarvitsee.
Lastenhuoneeseen on tarkoitus tuoda vain tarvittavat lelut, ja kaikki ylimääräinen paska menee roskikseen, en tykkää et laatikoita on kymmenittäin ja jokaisessa on eri roinaa. Tavoitteena on simppeli huone, missä on paljon tilaa ja paikat eri tavaroille.
Toinen mikä tänään on alkanut ärsyttämään taas on miehen auto. Jumalauta sitä tavaran määrää! Siellä oikeasti joutuu polvet kurkussa istumaan kun jalkatilasta löytyy 10 metriä ketjua, taljaa, pussillinen kuitteja ja papereita, vaatteita, eväslaatikoita, erinäinen määrä työkaluja, ruuveja, nauloja, sementtisäkkejä.
Viimme syksynä järjestin ja siivosin auton, ostin laatikoita mihin voi laittaa pienet työkalut, naulat, ruuvit, isommat työkalut jne, mutta että ne olis oikeilla paikoillaa niin siihen tarvitaan ihme!
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Avioliitto = Helvetti
Vessa istunnoilla sitä kerkee miettimään kaikenlaista. Itse olen miettinyt sitä että miksi olen tässä avioliitossa. Rakastan kyllä tuota pelle pelotonta, mutta en seksuaalisesti, siis hän ei enään kiihota mua tippaakaan. Kaikki tavat ja teot on ärsyttänyt jo pitkän aikaa.
Tapa miten hää syö, tapa millä hän kävelee, tapa millä hän seisoo, kaikki ärsyttää. Mitään sovittua ei saada tehdyksi vaan vuodesta toiseen kaikki jää hänelt tekemättä. Keittiön remontti on 5 vuotta ollut vaiheessa, nyt yläkerran remontin alkamista oon odotellu jokusen viikon, mutta kaikki muu ku oman kodin kunnostaminen on tärkeämpää.
1½ vuotta ollaan nukuttu eri sängyis ja eri huoneissa, Pelle peloton nukkuu yläkerran makkarissa, ja mä alakerran olohuoneen sohvalla, ja juniori mun kans alhaalla välihuoneen pinnasängyssä. Joka ikinen aamu mä kiikutan ylös petivaatteet jotta lapsien silmiin tai muiden meidän elämä ei näyttäis muuttuneen.
Seksiä ei ole ollut 1½ vuoteen mutta en ole käynyt pettämässäkään vaikka mielessä on käynyt. En vaan lämpene enään tuolle ja tuon tavoille. En lämpene sillä että aletaan sormilla tökkimään persettä, tai pyöritetään munaa nenän edessä. Vihaan sen suutelu pakkoa naidessa, tuntuu lähinnä että hän yrittää tukehduttaa mut kun ei happea saa. Vihaan sen naamaa minkä näen ku naidaan. Jos näistä yrität nätisti sanoa syyllistämättä hää vetää herneet nenän kautta persreikään asti ja sitte ollaanki pari päivää mykkäkoulua.
Rakastan kuitenkin sitä että hää pitää lapsista huolta, tapaa millä hän ottaa lapset mukaan hiihtämään, marjaan ja pyöräileen. Mutta mun hellyys on unohtunu, ei kaiken pitäis johtaa seksiin, haleja, kaunita sanoja voi viljellä muutenkin ilman että seksi astuu kuvioon. Yhtään pahaa sanaa hää ei ole mulle sanonu, ei haukkunu liian lihavaksi, ei liian laihaksi, ei idiootiks, ei tyhmäks kaikki on hälle ollu ok. Hänen silmiin olen siis suht täydellinen mutta miksi mä en näe samaa hänessä.
Tuntuu että kaikilla muilla on täydellistä perhe elämää täydellisine lapsineen ja koteineen. Kaikki saa lapsia, ja täydelliset miehet kantaa kukkia vaimoilleen jokaisena merkkipäivänä vievät vaimojaan syömään ja reissuille, meillä ainoat reissut on pelle pelottoman joka vuoriset pyöräretket yksin ja mä olen sen aikaa kauhukummussa kera 6 lapsen. Pelle peloton ku kotiutuu olenkin ku häkistä päässyt gorilla raivoa täynnä kuinka hän on taas viikon luuhannu kavereillaan ympäri suomea, vetänyt punkkua ja viskii naamaan ja parantanut maailmaa ja ennen kaikkea omaa päätään. Ja elämä jatkuu samaa rataa, mä kyyhötän lasten kanssa pihalla/sisällä ja yritän järjestää virikkeitä ja kivaa tekemistä vaikka mun pää huutaa hoosiannaa heti ku silmät avaa.
Mihin on meidän suhteestä kadonnut mies joka sanoi aikoja sitten ettei etsi itselleen piikaa taloon vaan aitoa naista vierelleen.
Mihin on kadonnut se mies joka maksoi 6kk kodinhoitajaa ku eka lapsi syntyi ettei mun tarvis kaikkea jaksaa yksin, missä on se mies joka vei mut keskllä viikkoa hotelliin yöksi... Meiltä se on kadonnut. Jos joku löytää niin saa palauttaa!
Tapa miten hää syö, tapa millä hän kävelee, tapa millä hän seisoo, kaikki ärsyttää. Mitään sovittua ei saada tehdyksi vaan vuodesta toiseen kaikki jää hänelt tekemättä. Keittiön remontti on 5 vuotta ollut vaiheessa, nyt yläkerran remontin alkamista oon odotellu jokusen viikon, mutta kaikki muu ku oman kodin kunnostaminen on tärkeämpää.
1½ vuotta ollaan nukuttu eri sängyis ja eri huoneissa, Pelle peloton nukkuu yläkerran makkarissa, ja mä alakerran olohuoneen sohvalla, ja juniori mun kans alhaalla välihuoneen pinnasängyssä. Joka ikinen aamu mä kiikutan ylös petivaatteet jotta lapsien silmiin tai muiden meidän elämä ei näyttäis muuttuneen.
Seksiä ei ole ollut 1½ vuoteen mutta en ole käynyt pettämässäkään vaikka mielessä on käynyt. En vaan lämpene enään tuolle ja tuon tavoille. En lämpene sillä että aletaan sormilla tökkimään persettä, tai pyöritetään munaa nenän edessä. Vihaan sen suutelu pakkoa naidessa, tuntuu lähinnä että hän yrittää tukehduttaa mut kun ei happea saa. Vihaan sen naamaa minkä näen ku naidaan. Jos näistä yrität nätisti sanoa syyllistämättä hää vetää herneet nenän kautta persreikään asti ja sitte ollaanki pari päivää mykkäkoulua.
Rakastan kuitenkin sitä että hää pitää lapsista huolta, tapaa millä hän ottaa lapset mukaan hiihtämään, marjaan ja pyöräileen. Mutta mun hellyys on unohtunu, ei kaiken pitäis johtaa seksiin, haleja, kaunita sanoja voi viljellä muutenkin ilman että seksi astuu kuvioon. Yhtään pahaa sanaa hää ei ole mulle sanonu, ei haukkunu liian lihavaksi, ei liian laihaksi, ei idiootiks, ei tyhmäks kaikki on hälle ollu ok. Hänen silmiin olen siis suht täydellinen mutta miksi mä en näe samaa hänessä.
Tuntuu että kaikilla muilla on täydellistä perhe elämää täydellisine lapsineen ja koteineen. Kaikki saa lapsia, ja täydelliset miehet kantaa kukkia vaimoilleen jokaisena merkkipäivänä vievät vaimojaan syömään ja reissuille, meillä ainoat reissut on pelle pelottoman joka vuoriset pyöräretket yksin ja mä olen sen aikaa kauhukummussa kera 6 lapsen. Pelle peloton ku kotiutuu olenkin ku häkistä päässyt gorilla raivoa täynnä kuinka hän on taas viikon luuhannu kavereillaan ympäri suomea, vetänyt punkkua ja viskii naamaan ja parantanut maailmaa ja ennen kaikkea omaa päätään. Ja elämä jatkuu samaa rataa, mä kyyhötän lasten kanssa pihalla/sisällä ja yritän järjestää virikkeitä ja kivaa tekemistä vaikka mun pää huutaa hoosiannaa heti ku silmät avaa.
Mihin on meidän suhteestä kadonnut mies joka sanoi aikoja sitten ettei etsi itselleen piikaa taloon vaan aitoa naista vierelleen.
Mihin on kadonnut se mies joka maksoi 6kk kodinhoitajaa ku eka lapsi syntyi ettei mun tarvis kaikkea jaksaa yksin, missä on se mies joka vei mut keskllä viikkoa hotelliin yöksi... Meiltä se on kadonnut. Jos joku löytää niin saa palauttaa!
Rapsakkaa ripulia!
Makia iltapäivä... Aamupalaa en kerenny syömään niin lämmittelin sitte eilisen lihamurekkeen 12 pintaan, minkä pelle peloton oli laittanu jossain vaihees jääkaappiin.
Hyvää oli siihen asti ku mahassa alko vellomaan varsinainen tulivuori. Ihmettelin lapsille ääneen että mikähän vika tuos murekkeessa oli ku mahas kiertää niin jumalattomasti! No siihen kauhukummun toisiksi nuorin vekara tiesi kertoo että veikka on ampunu yskänlääke ruutalla vessanpöntöstä vettä sinne, luullen että mureke menee roskiin. No siellä se on yön yli jääkaapis hautonu vessanpönttö-vesi liemes kunnes mie sen saan syödä!
Nyt sitte mahassa velloo ja kurisee ei meinaa vessanpöntön imuteho riittää ulos tulevalle varpusparvelle!
Pää hiestä märkänä ja rystyset valkoisina pytystä kiinni pidellen tuntuu että kielikin valuu peräsuolen kautta ulos.Ei paljo tarvii miettiä mitä sitä tänään tekis muuta ku istuis maha kurahdellen pytyllä.
Ihania lapsia! Muistan heti mainita ja silittää pojan päätä kun koulusta kotiutuu.
Pelle peloton herätti aamu kuudelta ilmoittaen että tekee tupla vuoron... Kauhuissani odotan mitä ilta tuo tullessaan, riippuen uskallanko avata vessan ovea ja tulla lapsikatraan piiritettäväksi vai olenko yöhön asti oman turvallisuuden takia vessassa.
Raportoin illalla lisää henkisestä ja peräsuoleni tilasta.
Hyvää oli siihen asti ku mahassa alko vellomaan varsinainen tulivuori. Ihmettelin lapsille ääneen että mikähän vika tuos murekkeessa oli ku mahas kiertää niin jumalattomasti! No siihen kauhukummun toisiksi nuorin vekara tiesi kertoo että veikka on ampunu yskänlääke ruutalla vessanpöntöstä vettä sinne, luullen että mureke menee roskiin. No siellä se on yön yli jääkaapis hautonu vessanpönttö-vesi liemes kunnes mie sen saan syödä!
Nyt sitte mahassa velloo ja kurisee ei meinaa vessanpöntön imuteho riittää ulos tulevalle varpusparvelle!
Pää hiestä märkänä ja rystyset valkoisina pytystä kiinni pidellen tuntuu että kielikin valuu peräsuolen kautta ulos.Ei paljo tarvii miettiä mitä sitä tänään tekis muuta ku istuis maha kurahdellen pytyllä.
Ihania lapsia! Muistan heti mainita ja silittää pojan päätä kun koulusta kotiutuu.
Pelle peloton herätti aamu kuudelta ilmoittaen että tekee tupla vuoron... Kauhuissani odotan mitä ilta tuo tullessaan, riippuen uskallanko avata vessan ovea ja tulla lapsikatraan piiritettäväksi vai olenko yöhön asti oman turvallisuuden takia vessassa.
Raportoin illalla lisää henkisestä ja peräsuoleni tilasta.
torstai 29. maaliskuuta 2012
Pohdintaa.
Matkakorvaukset: Jos ajaa kelalle hakemaan papereita, voinko hakea matkakorvauksia kyseistestä matkasta?
Miten nämä aamut on mulla nykyään niin helvetin vaikeita, aamusin on pakko keittää pannullinen kahvia että olisi jotain toiveita edes saada silmät kokonaan auki. Olis huisin kätevää kaataa kahvinkeittimee puolet vettä ja puolet maitoo niin sieltähän tulis sitte valmista maitokahvii, ja ei tarviis ku pannu ottaa vierelle ja kävellä avaamaan face mistä voi lukee ne päivän tärkeimmät uutiset. Säästäis tässäkin aikaa!
Pojan sain tänään ajoissa kouluun , ja aamu sujuikin tooosi kätevästi maatessa sohvalla peiton alla juniorin katsellessa lattialla kun äiti katoaa peiton alle, ja mölinän alkaessa äiti ilmestyy kuin ihmeen kaupalla peiton alta esiin. Äiti vaan meinasi hetkittäin viipyy liian pitkään mölinäpeiton alla, mutta minkäs teet ku silmät tahtoo levähtää. 10 pistettä ja papukaija merkki erinomaisesta ahkeruudesta viihdyttää vauvaa!
Pitihän sitä sitten tänäänkin kaupoissa hypätä pelle pelottoman kans, äiti kiersi eka kirppikset jota täällä on kaikki kaks! Sitte mentiinkii juniorin kanssa kauppaan missä hää päätti lykätä jumalattoman paskan ja se käry ei ollu mitään pientä. Niin ja mölinän kans tuli loppu pamahdukset vaippaan, miettikäähän itte kuinka vaikeee on paskantaa penkillä istuen housuun, saati sitte pienen juniorin joka istuu perse liimattuna ostoskärryis.
Ei vaippoja mukana, ei lastenhoitohuonetta joten seuraavaan kauppaan että saadaan asiat hoidettuu ennenku paska alkaa vaipas tuntuu ikävälle.
K-rauta... On maalia, pensselii, liisterii, tapettii ja MIEHIÄ, noita jumalattoman seksikkäitä lökäpyksyjä timmi mahoineen, yritä siinä sitte valita jotain saatanan laastii seinään ku miehiä pörrää laumoittan ympärillä, ikävää et oma pelle peloton oli mukana, joten oli pakko yrittää keskittyy. Ei onnistunu ei, totesin et valitte itte laastis, mä meen kattoo työkaluja.
Siellä niitä oli, jos jonkin muotoista ja kaiken kokoista miestä, tummaa, vaaleaa, kaljuja... Oon päässyt taivaaseen! Mun unelmien taivaassa olon katkaisee pelle pelottoman ääni takaani, ota lapset! Huoh... Paluu todellisuuteen tapahtui nopeasti!
Laastit ja muut härpäkkeet saatiin kyytiin ja kotiin kaupan kautta... Mieltä jäi sen verran nuo ihmeelliset urokset vaivaamaan että taidan huomenna käydä notkumassa ihan itsekseen k-raudas, ja saattaapa olla että jonkin näköistä tikkurilan värikarttaa eksyy omaan naamaan pitkästä aikaa.
Miten nämä aamut on mulla nykyään niin helvetin vaikeita, aamusin on pakko keittää pannullinen kahvia että olisi jotain toiveita edes saada silmät kokonaan auki. Olis huisin kätevää kaataa kahvinkeittimee puolet vettä ja puolet maitoo niin sieltähän tulis sitte valmista maitokahvii, ja ei tarviis ku pannu ottaa vierelle ja kävellä avaamaan face mistä voi lukee ne päivän tärkeimmät uutiset. Säästäis tässäkin aikaa!
Pojan sain tänään ajoissa kouluun , ja aamu sujuikin tooosi kätevästi maatessa sohvalla peiton alla juniorin katsellessa lattialla kun äiti katoaa peiton alle, ja mölinän alkaessa äiti ilmestyy kuin ihmeen kaupalla peiton alta esiin. Äiti vaan meinasi hetkittäin viipyy liian pitkään mölinäpeiton alla, mutta minkäs teet ku silmät tahtoo levähtää. 10 pistettä ja papukaija merkki erinomaisesta ahkeruudesta viihdyttää vauvaa!
Pitihän sitä sitten tänäänkin kaupoissa hypätä pelle pelottoman kans, äiti kiersi eka kirppikset jota täällä on kaikki kaks! Sitte mentiinkii juniorin kanssa kauppaan missä hää päätti lykätä jumalattoman paskan ja se käry ei ollu mitään pientä. Niin ja mölinän kans tuli loppu pamahdukset vaippaan, miettikäähän itte kuinka vaikeee on paskantaa penkillä istuen housuun, saati sitte pienen juniorin joka istuu perse liimattuna ostoskärryis.
Ei vaippoja mukana, ei lastenhoitohuonetta joten seuraavaan kauppaan että saadaan asiat hoidettuu ennenku paska alkaa vaipas tuntuu ikävälle.
K-rauta... On maalia, pensselii, liisterii, tapettii ja MIEHIÄ, noita jumalattoman seksikkäitä lökäpyksyjä timmi mahoineen, yritä siinä sitte valita jotain saatanan laastii seinään ku miehiä pörrää laumoittan ympärillä, ikävää et oma pelle peloton oli mukana, joten oli pakko yrittää keskittyy. Ei onnistunu ei, totesin et valitte itte laastis, mä meen kattoo työkaluja.
Siellä niitä oli, jos jonkin muotoista ja kaiken kokoista miestä, tummaa, vaaleaa, kaljuja... Oon päässyt taivaaseen! Mun unelmien taivaassa olon katkaisee pelle pelottoman ääni takaani, ota lapset! Huoh... Paluu todellisuuteen tapahtui nopeasti!
Laastit ja muut härpäkkeet saatiin kyytiin ja kotiin kaupan kautta... Mieltä jäi sen verran nuo ihmeelliset urokset vaivaamaan että taidan huomenna käydä notkumassa ihan itsekseen k-raudas, ja saattaapa olla että jonkin näköistä tikkurilan värikarttaa eksyy omaan naamaan pitkästä aikaa.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Positiivisyys on perseestä!
Sain sitten kipinän tähän bloggailuun kavereilta ja tässä sitä ollaan!
Joten pitemmittä puheitta aloitetaan aamusta.. Pojalla alkoi aamulla klo 9 koulu ja kerkesimpä sentään näkeen taksin takavalot, vähänkään ku olis aivot enemmän saanu happee niin olisin viskannu lumipallon taksin perään että mene perkele.
Kiireessä sitten poika autoon ja menoksi... Ehei, eihän tää näin helposti mene, ei meillä kauhukummussa. Tien päähän päästyäni kirskahtaa jarrut ja savu nousee päästä vakavan ajatustyön johdattelemana tajuan että juniori jäi lattialle pyörimään kuola lammikkoon, ja toinen uuno jäi syömään muroja keittiöön. Takas kotiin, penskat kyytiin, vyöt kiinni, lämppäri huutamaan hoosiannaa, vaihde päälle ja talla pohjaan. Kerettiin kouluun!
Asiasta kamelin kolmanteen kyrpään... Meillä tehdään remonttia, tuo maaginen isä-hahmo varsinainen pelle peloton ilmoitti herättyään että alkaa purkamaan lattiaa, eihän siinä antaa paukkua vaan!
3 tuntia sieltä pauketta kuului ja kun menin katsomaan niin yks saatanan lauta irti lattiasta, olikohan tällä kertaa syynä väärä vasara ja lattiaa ei saanu kunnolla avattuu, vaiko vuonna nakki ja kirves laitetut väärät laudat!
Jotta vaan ei mitenkään tarvis jatkaa 3 tunnin jälkee remonttia niin tää pelle peloton hokaa et kissalla tulee matoja persuuksista ja korvakii on puoliks irti. No eläinlääkäriinhän sitä siitä sitte, kun oltiin ensin tunti soiteltu ympäri pitäjiä et mihin sais aikaa. No naapuripaikkakunnalle, sinne siis. Ja mikä uskomattominta, ku tää hiirenpyytäjä on navetta kissa, milloin on puol häntää irti, tai anturaa revenny mutta ehei sitä tarvii mihinkää viedä kyl kissoilla paranee niin nopeeta tuollaset pikku haavat ja nyt sillä perkeleellä on aikaa tuijottaa kissan persettä huomatakseen et sieltä vönkii matoja! No madot ja korva saatiin hoidettua, melkein olis voinu tuo elukka tohtori hoitaa tuon pelle pelottomankii madotuksen ku on niin ruikulaa sorttia, mutta en kehdannu kysästä tulisko se kuinka kalliiksi!
Iltapuolella ollaan, talo rauhoittunu, kaikki muut nukkuu mutta tää eukko nostaa jalat sohvalle ja ottaa rauhoittavasti hermoihin vaikuttavan suklaalevyn esiin kaapin syövereistä ja alkaa armoton mässytys!
Kauhukumpu hiljenee!
Joten pitemmittä puheitta aloitetaan aamusta.. Pojalla alkoi aamulla klo 9 koulu ja kerkesimpä sentään näkeen taksin takavalot, vähänkään ku olis aivot enemmän saanu happee niin olisin viskannu lumipallon taksin perään että mene perkele.
Kiireessä sitten poika autoon ja menoksi... Ehei, eihän tää näin helposti mene, ei meillä kauhukummussa. Tien päähän päästyäni kirskahtaa jarrut ja savu nousee päästä vakavan ajatustyön johdattelemana tajuan että juniori jäi lattialle pyörimään kuola lammikkoon, ja toinen uuno jäi syömään muroja keittiöön. Takas kotiin, penskat kyytiin, vyöt kiinni, lämppäri huutamaan hoosiannaa, vaihde päälle ja talla pohjaan. Kerettiin kouluun!
Asiasta kamelin kolmanteen kyrpään... Meillä tehdään remonttia, tuo maaginen isä-hahmo varsinainen pelle peloton ilmoitti herättyään että alkaa purkamaan lattiaa, eihän siinä antaa paukkua vaan!
3 tuntia sieltä pauketta kuului ja kun menin katsomaan niin yks saatanan lauta irti lattiasta, olikohan tällä kertaa syynä väärä vasara ja lattiaa ei saanu kunnolla avattuu, vaiko vuonna nakki ja kirves laitetut väärät laudat!
Jotta vaan ei mitenkään tarvis jatkaa 3 tunnin jälkee remonttia niin tää pelle peloton hokaa et kissalla tulee matoja persuuksista ja korvakii on puoliks irti. No eläinlääkäriinhän sitä siitä sitte, kun oltiin ensin tunti soiteltu ympäri pitäjiä et mihin sais aikaa. No naapuripaikkakunnalle, sinne siis. Ja mikä uskomattominta, ku tää hiirenpyytäjä on navetta kissa, milloin on puol häntää irti, tai anturaa revenny mutta ehei sitä tarvii mihinkää viedä kyl kissoilla paranee niin nopeeta tuollaset pikku haavat ja nyt sillä perkeleellä on aikaa tuijottaa kissan persettä huomatakseen et sieltä vönkii matoja! No madot ja korva saatiin hoidettua, melkein olis voinu tuo elukka tohtori hoitaa tuon pelle pelottomankii madotuksen ku on niin ruikulaa sorttia, mutta en kehdannu kysästä tulisko se kuinka kalliiksi!
Iltapuolella ollaan, talo rauhoittunu, kaikki muut nukkuu mutta tää eukko nostaa jalat sohvalle ja ottaa rauhoittavasti hermoihin vaikuttavan suklaalevyn esiin kaapin syövereistä ja alkaa armoton mässytys!
Kauhukumpu hiljenee!
Tilaa:
Kommentit (Atom)